Kasvatuksesta
Mikä pampai?
Pieniamerikanpaimenkoira, tuttavallisemmin pampai on nimensä mukaisesti lähtöisin Yhdysvalloista. Rotu kuuluu FCI:n lammas- ja karjakoiraryhmään ja se on virallisesti hyväksytty Suomessa ja kansainvälisesti vasta 2010-luvulla. Rotu on jalostettu suoraan australianpaimenkoirista, ja pampaiden siis tulisi olla luonteeltaan ja ulkomuodoltaan aussiemaisia, vain pienemmän kokoisia.
Rotu on etenkin Suomessa vielä nuori, ja ulkoisesti yksilöissä on paljon eroa niin koossa kuin rakenteessakin. Virallisesti ei ole työ- ja näyttelylinjoja, vaikka eri yksilöissä selvästi on eri ominaisuuksia enemmän vaalittu. Tyypillisesti koira on hieman korkeuttaan pidempi, tasapainoinen ja liikkuu vaivattomasti. Hännän pituus vaihtelee rodussa hännättömästä pitkähäntäiseen. Pampailla on keskipitkä kaksinkertainen turkki, joka suojaa sitä sääolosuhteilta ja on melko helppohoitoinen. Toki karvanlähdön aikaan karvaa tosiaan lähtee!
Pieniamerikanpaimenkoira on luonteeltaan energinen, älykäs ja tarmokas. Se on alun perin jalostettu työskentelemään paimenkoirana erityisesti pienten kotieläinten, kuten lampaiden ja vuohien, kanssa. Tänä päivänä se on oiva kaveri niin paimennukseen, muihin harrastuksiin kuin aktiiviseen arkeenkin. Rodulla on korkea työmotivaatio, ja se oppii nopeasti uusia asioita. Se on yhteistyöhaluinen ja se haluaa miellyttää omistajaansa. Rodun edustajat ovat uskollisia ja kiintyvät perheeseensä vahvasti, ne haluavat pääsääntöisesti olla kaikessa mukana. Pampai ei kuitenkaan ole pelkkä seurakoira — sen energian ja älykkyyden vuoksi se tarvitsee paljon liikuntaa, virikkeitä ja mielekästä tekemistä. Ilman järkevää puuhaa ja aktivointia pampaista saa aikaan itselleen ongelmakoiran.
Monilla yksilöillä on taipumusta pidättyä varautuneesti vieraita kohtaan tai ne voivat olla välinpitämättömiä, tämä on rodulle sallittu piirre. Liiallista aggressiivisuutta tai vihaisuutta ei kuitenkaan kuulu olla. Ne ovat luonteeltaan myös valppaita ja tarkkaavaisia ympäristölleen. Rodussa esiintyy myös ongelmia, mm. epävarmuutta, ääniarkuutta, liiallista vahtiviettiä sekä vilkkautta ym. Pentua haaveillessa kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan tutustua hyvin pentueen vanhempiin. Kasvattajan velvollisuus on myös kertoa rehellisesti yksilöiden kaikista ominaisuuksista. Ja on yhdistelmä kuinka "täydellinen" tahansa, mikään yhdistelmä ei ole aukoton ja riskitön, vaan ongelmallisia piirteitä voi aina ilmetä.
Suosittelen tutustumaan Pieniamerikanpaimenkoirat Ry:n sivuihin, jossa on kerrottu vielä laajemmin rodusta:
Meille oma Hupskeikkaa-pentu?
Mulle kasvatus ei ole pakkomielle. Jos sopivia yksilöitä ei ole jalostukseen, ei tule myöskään pentuja. Yhdistelmät ovat tarkkaan pohdittuja ja sellaisia, mistä olisin itsekin valmis pennun ottamaan. Jokaiseen yhdistelmään kuitenkin liittyy riskinsä, ja näistä on aina tärkeää keskustella avoimesti.
Jalostukseen käyttämäni koirat ovat aina laajasti terveystutkittuja sekä geenitestattuja. Pidän ensiarvoisen tärkeänä koiran terveyttä ja tervepäisyyttä, ne menevät ulkoisten piirteiden edelle. Toki ulkonäkökin on tärkeä asia, mutta tingin esimerkiksi säkäkorkeudesta ennemmin kuin terveydestä. Haluan myös vaalia koiran käytettävyyttä: korkeaa yhteistyöhalua, työmotivaatiota sekä ketterää ja vaivatonta liikettä sekä ruumiinrakennetta.
Pennut kasvavat meillä kaiken elämän keskellä kotonamme. Pennut luovutetaan 7-8 viikon ikäisinä 3 kertaa madotettuina, rokotettuina ja eläinlääkärin tarkastamina. Pennut rekisteröidään Kennelliittoon ja pennun kaupassa käytetään virallisia Kennelliiton sopimuslomakkeita. Pennulle kuuluu myös elinikäinen kasvattajan tuki.
Pennun ostajalta edellytän aina positiivisen kouluttamisen kautta tapahtuvaa koulutusta sekä tahtoa oppia lisää ja mielenkiintoa ottaa niistä asioista selvää, mitä ei itse valmiiksi tiedä. Tulevan kodin tulee taata koiralle tarpeeksi aktiivinen elämä perheen rakkaana perheenjäsenenä. Vaadin pennun ostajalta myös sitoutumista virallisiin terveystutkimuksiin koiran ollessa 1-3 -vuotias.
Pentuani ei voi jonottaa. Valitsen jokaiselle pennulle sille sopivan kodin pennuista kiinnostuneiden joukosta noin 6 viikon ikäisenä, jolloin luonne-erot hieman alkavat hahmottua. Kodit valikoituvat pennuille aina luonne edellä, ei esimerkiksi turkin tai silmien värin perusteella.